Mitä erilaisia solmuja ja köytöksiä opitaan partiossa?

Monet ovat kuulleet vähintään merimiessolmusta, josta tälläkin sivulla kerrotaan lisää. Erilaiset solmut ovat hyvin monikäyttöisiä ja tarpeellisia. On hyvä osata ainakin joitain perussolmuja.

Solmujen ryhmittely

Solmut ovat jaettavissa kolmeen pääryhmään. Solmulla tarkoitetaan yleisesti kaikkia silmukoita ja ”sotkuja”, jotka syntyvät joko vahingossa tai tarkoituksella yleensä joustavaan materiaaliin, mutta solmu myös eroaa käyttötarkoitukseltaan niin kutsutuista kytkyistä ja sorkista.

Solmulla yhdistetään toisiinsa esimerkiksi kaksi saman materiaalin päätä, kuten kengännauhoja tai lahjanaruja solmiessa, tai tehdään paksunnos köyteen. Lisäksi solmuiksi luetaan säädettävät kiristäjät, kiinteät silmukat, lyhentäjät, siteet ja päätesolmut. Onkisolmuja ei sen tarkemmin nimetä muotonsa ja toimintansa mukaan juuri siksi, että solmulla tarkoitetaan myös kaikkia sidoksia, joilla naru, lenkki, lanka tai vastaava kiinnitetään pikkuesineisiin.

Kytky on nimitys sellaisille solmuille, joilla liitetään yhteen kaksi eri köyttä tai nuoraa, tai jolla köysi kiinnitetään johonkin kiinnikkeeseen. Esimerkiksi liinakytkyllä saadaan pitävä liitos litteille punoksille kuten nostoliinoille, kun taas nostokytkyjen avulla köydet kiinnitetään nimityksensä mukaisesti nostettaviin tai vaikkapa hinattaviin objekteihin.

Sorkka kuulostaa hauskalta solmun nimitykseltä. Sorkka on kiinnityssolmu, jolla kiinnitetään köysi esimerkiksi paaluun, kaiteeseen, toiseen köyteen tai jopa itseensä.

Hyödyllisiä solmuihin liittyviä termejä

Sinun on helpompi ymmärtää etenkin kirjallisia ohjeita solmujen tekemiseen kun tiedät joitain termejä ja nimityksiä, jotka koskevat solmimista.

Sitä osaa langasta, köydestä, narusta tai mistä tahansa erilaisen solmun tekemiseen käytettävästä materiaalista, jota käytetään solmimiseen, sanotaan irtopääksi tai lyhyeksi pääksi. Se pää materiaalista, johon solmua ei tehdä, on kiinteä osa, tai sitä voidaan myös kutsua kiintopääksi.

Kiintopään ja irtopään välinen pätkä materiaalia on niin kutsuttu juokseva osa, josta voidaan käyttää myös nimitystä kiinto-osa. Mutka muodostuu materiaalia taittaessa. Kun lanka / naru / liina / köysi tai vastaava solmun tekemiseen käytettävä materiaali risteää, siihen muodostuu niin kutsuttu polvi, käytännössä lenkki. Polvi voi olla joko yläpuolinen tai alapuolinen. Polvista puhutaan solmunteko-ohjeissa, samoin kierteistä. Usein solmujenteko-ohjeet ovat kuvallisia, mikä helpottaa huomattavasti solmujen oppimista.

Vain osa solmuista on suoraan kiristettävissä vetämällä päistä, mutta useimmiten solmut ensin ”puetaan” eli muotoillaan ottamalla löysät pois, jotta jokainen polvi ja kierros on varmasti tiukalla. Vasta sitten solmun saa kiristettyä materiaalin päistä vetäen.

Kun köysi kiedotaan kaiteen tai paalun ympärille vastustamaan raskaan kuorman tai esimerkiksi veneen aiheuttamaa vetoa, sanotaan, että köysi pannaan pinteeseen.

Solmujen nimistä yleisesti

Solmujen nimillä viitataan niiden muotoon, käyttötarkoitukseen ja myös käyttäjään (esimerkiksi kirurginsolmu, merimiessolmu), kehittäjään ja alkuperään, usein maan tai alueen nimeen.

Solmujen käyttäminen

Solmuja on hyödyllistä ja jopa ratkaisevan tärkeää osata käyttää tarkoituksenmukaisesti. Ne ovat tärkeä osa erätaitoja ja niitä tarvitaan useissa ammateissa ja harrasteissa. Huolellisuus ja käyttötarkoitusta parhaiten palvelevan solmun valitseminen ovat myös turvallisuuden kannalta tärkeitä tekijöitä.

Solmut kannattaa opetella tekemään oikein. Muuten niistä voi olla jopa enemmän haittaa kuin hyötyä, kun niihin luotetaan, vaikka ne eivät soveltuisikaan siihen, mihin niitä on käytetty. Se saattaa olla merkittävä turvallisuusriski.

Köytökset

Erilaiset köytökset ovat hyödyllisiä muun muassa rakenteiden kiinnittämisessä. Esimerkiksi pukkiköytös on hyvä sidos, kun on tarpeen saada kiinnitettyä toisiinsa vaikkapa kohtisuorasti vastakkain olevat puupaalut. Pukkiköytös aloitetaan solmulla, jota nimitetään tukkikytkyksi, ja päätellään kaksoispolvella. Eri tarkoituksiin on keksitty ja nimetty sopivia kytköksiä, joiden oppiminen on aika helppoa ja loogista sitten, kun perussolmut ja nimitykset alkavat tulla tutuksi.

Partiossa opittavia solmuja

Partiolaiset perehtyvät solmujen tekoon etenkin muutaman perussolmun kautta.

Tällaisia perussolmuja ovat esimerkiksi

  • merimiessolmu
  • jalussolmu
  • paalusolmu
  • ulkosorkka
  • sisäsorkka
  • siansorkka eli kaksoispolvi

Ämmänsolmua ei kannata opetella, sillä se tarkoittaa hyödytöntä, epäonnistunutta merimiessolmua.

Merimiessolmu

Merimiessolmu on varmasti yksi tunnetuimmista solmunimikkeistä. Sitä kutsutaan myös reivisolmuksi, mutta purjeita ei juurikaan enää reivata tällä solmulla. Merimiessolmua saattaa nähdä suositeltavan kiipeilyä käsittelevissä teksteissä, koska merimiessolmulla voi liittää kiipeilyköysiä toisiinsa, mutta on todella tärkeää muistaa, että merimiessolmu on itsessään heikko ja se vähentää köyden kuormitettavuutta!

Merimiessolmun etuna on sen helppo avattavuus. Jos kiipeilyköysissä käytetään merimiessolmua, molemmat irtopäät on olennaisen tärkeää varmistaa. Kiipeilyssä käyttökelpoisia solmuja ovat muun muassa alppiperhonen, Frostin solmu ja viulusilmukka sekä nauhasolmu. Nauhasolmulla liitetään kaksi nauhaa yhteen.

Tarbuckin solmu

Tarbuckin solmu on saanut nimensä kiipeilevän kirjailijan Ken Tarbuckin mukaan, vaikka solmutyyppiä käyttivät jo 1940-luvulla amerikkalaiset metsurit. Joillain köysityypeillä kyseinen solmu on epävarmempi kuin toisilla, mutta kuitenkin käyttökelpoinen yleissolmu telttanarujen ja suojakatosten kiinnittämisessä.

Lyhennys- eli trumpettisolmulla lyhennetään liian pitkiä köysiä joutumatta katkaisemaan köyttä. Lyhennyssolmua voidaan käyttää myös vaurioituneen kohdan tilapäiseen korjaamiseen. Solmu on erinomainen telttanarujen lyhentämisessä! Myös umpisolmulyhennystä voidaan käyttää samoihin tarkoituksiin.

Solmuja on lukematon määrä ja niistä löytyy kattavia, selkeitä oppaita sekä painettuna että internetissä. Mitä enemmän solmuista ottaa selvää, sen enemmän niistä myös kiinnostuu.

Privacy Policy